Siitä onkin jo aikaa kun tänne olen kirjoitellut. Siihen onkin syynsä.
Varmaan ihan järkevä ensimmäisenä aloittaa sillä, että Elliä minulla ei enään ole. Ole ollut pitkään aikaan. Halusin selvitellä omia ajatuksia ennenkuin tulen tänne blogin puolelle kirjoittelemaan.
Syitä miksi Elli lähti takaisin kotiinsa on aika monia. Muutamia syitä en tule avaamaan, mutta pää syy siihen oli hyvinkin yksinkertaisesti minun fyysisen kunnon heikentyminen tavallaan äkillisesti. Selkäni ei kestä nykyään hyvinkään montaa asiaa. Hevostelu siis arvatenkin vaatii melko hyvää selän kuntoa mitä minulla ei ole. Monet asiat hevosten parissa ei tee hyvää mun selälle ja myöskin esimerkiksi ratsastus kipeyttää sitä hyvinkin paljon.
No, mutta sitten kuitenkin päädyn siihen, että mulla on taas hevonen. Ei toki oma. Vaan tämä talven eli viitisen kuukautta vielä. Siihen en oikeen itsekkään osaa vastata miksi lähden tarkoituksella rikkomaan omaa jo valmiiksia huonoa selkää. Kerran heppatyttö, aina sellainen. Ei se rakkaus ja intohimo siihen harrastukseen lähde pois, ei sitten millään.
Minulle tarjoittiin tilaisuus ottaa talveksi ikäänkuin hoitohevonen. En vain osannut sanoa ei, ja koin, että enhän mie nyt ilman hevosta osaa olla.
Kuulun niihin sarjaan ihmisiä joiden pitää kokea asiat kantapään kautta ennekuin uskon. Tässäkin tapauksessa näköjään näin taas kerran.
Eikä kivut ole kadonnut sen kummemmin kuin silloin kun Ellis mulla oli. Melkeimpä jokaisen tallilla käynnin jälkeen kärsin selkäkipuja. Oma päätökseni, joten kärsin tietystikkin ihan vain itse ne seuraukset.
En tiedä mihin tämä harrastus tulee minua vielä tulevaisuudessa viemään, mutta sen tiedän, että en tule lopettamaan tätä vaikka minulla ei sitten Apinan kotiutumisen jälkeen hevosta pitkään aikaan olisikaan.
~Sonja
P.S. Vielä sellainen juttu, että en tiedä tulenko tänne vielä kirjoittelemaan kuulumisia, mutta poistaa tätä en halua, koska hyvät muistot säilyvät täällä nätisti :) ♥
