Luukku 2 .

Tämän päivän luukku tulee kirjotuksena.

Tässä postauksessa kerron siitä kuinka paljon
-Elli on vienyt mua tässä harrastuksessa eteenpäin
-Siitä kuinka tärkee Elli mulle on 
-ja tämän tyyppisistä asioista.

Kun Elli tuli mulle olin todella arka hevosten kanssa.Ja luulenpa että olin sitä edelleen suurinpiirtein kun Elli oli ollut mulla jo 2 kuukautta,mutta siitä eteenpäin olen tullut koko ajan vain rohkeammaksi,ja rohkeammaksi.

Elli on opettanut mulle että selässä ei voi vain istua.Elli on rohkaissut minua,ja Elli on näyttänyt miten käy jos antaa hevosen olla johtaja.

Mullehan kävi niin että kun olin niin säikky niin Elli päätti että hän määrää.Ja pikku hiljaa aloin itsekkin sitä ymmärtää,että kuri pitää olla,ei sitä hevosta satu kun kiellän sitä.

Tosiaan.Kun Elli asui edellisellä tallilla käytiin aina kahdestaan maastossa ja jossain vaiheessa mun istunnalle tapahtui jotain todella järkyttävää ja kädet alkoi nousta ravissa ja jopa käynnissä.
Kirsin avulla aloin kumminkin kyseisistä ongelmista päästä eroon.

Love you ♥

Kun me vaihdettiin tallipaikkaa kehitystä tapahtui myös todella paljon koska menin paljon enemmän itsenäisesti,ja jotenki olin jo paljon rohkeampi.
Aloin keskittyä myös siihen ettei kädet pääse nousemaan ja muihin istuntaani liittyviin seikkoihin.
Keskityin myös siihen että minä olen pomo,eikä Elli.Toki alussa kun oltiin vasta muutettu tallipaikkaa oli luovutus monesti lähellä.Muistan eräänkin kerran kun Elli sai jonkun ihme kohtauksen ja ravista pyörähti ympäri ja alkoi hyppiä ympäriinsä,mulla lähti jalustimet ja hyppäsin selästä alas.

Nykysin jos samallalailla kävisi kieltäsin Elliä ja nauraisin että mitä se oikein touhuaa.En väitä ettenkö nykysin säikähtäisi mitään mitä Elli tekee.En tiedä miksi pelko saattaa yhtäkkiä "tulla takasin" ja säikähän ihan pirusti mutta luulenpa että tulee aika jolloin luotan Elliin todella todella paljon,enkä pelkää sitä ollenkaan,teki se mitä vain.Hyvänä esimerkkinä mitä joskus säikähdän Ellissä.Esim.Eilen kun juoksutettiin Neean kanssa niin Elli yritti uhkailla heiluttelemalla etusta ja potkimalla,pukittelemalla kohti yms.Ja säikähdin kun vedettiin spurtteja Vapun kanssa samaan aikaan enkä saanut Elliä enään pysähtymään,niin säikähdin sitä niin pirusti.En tiedä miksi mutta luulenpa että seuraavan kerran sitä en enää säikähdä.Näin käy useasti.Siis että säikähdän kerran,sen jälkeen en pelkää enään sitä asiaa.

Nyt oon kertonu teille pääasiassa kehityksestä.Nyt päästään siihen aiheeseen josta on helpompi kirjoittaa.
Tai sitten ei?:D

Ellistä on tullu mulle puolen vuoden aikana todella tärkeä.Monet väittävät että ei lämppäreiden,etenkään ex-ravureiden kanssa voi kehittyä.Minä olen kehittynyt paljonkin.Tykkään Ellistä,tai siis rakastan sitä koska se osaa kunnioittaa ihmistä.Se ei jyrää päältä,vaikka tippuisinkin suoraan sen nokan eteen.
Rakastan sitä koska se ymmärtää usein minua todella hyvin.Elli on todella nopea oppimaan.Sekin on yksi sen parhaimmista puolista.Voin tehdä sen kanssa mitä vaan ja se on aina täysillä mukana.Elli osaa näyttää jos se ei pidä jostain.

Tässäpä nämä asiat mahdollissimman tiivistettynä.Sanat,ei kuvat,ei numerot ei mikään pysty kuvamaan sitä,kuinka paljon tuota hevosta rakastan.

You stole my heart ♥ 

Kommenttia tästä postauksesta?:)

P.S.Kuvat ovat ämänpäiväisiä,normipostausta myöhemmin.

~Sonja