Sonja&Elegant Ellie 1 year together ♥

..Kun muistelen viime vuotta,ja tasan tätä samaa päivää en voi muuta kuin hymyillä.Nyt on tullut tasan vuosi siitä päivästä kun Elli saapui mun elämään.Päiväkään en ole katunut,enkä tule katumaan.Elegant Ellie,tuo ihana hevonen on vaikuttanut mun harrastukseen vuoden aikana niin suuresti,että kukaan ei voi ikinä tajuta sitä,eikä ymmärtää sitä,vaikka haluaisivatkin.

Alussa mentiin tosi rennosti,tutstuttiin toisiimme.Kävelyttelin Elliä maastakäsin ja muistaakseni käytiin Hannan kanssa ajamassa Ellillä ennenkuin ratsastin.Ihan alussa meni siis todella hyvin.

Jossain vaiheessa kuitenkin ihan mun omasta syystä ei mikään oikeen onnistunut.Ei ollut maastoreissua koska en olisi selästä tippunut,tai ainakaan meinannut tippua.Elli pukitteli paljon,ja mulla oli aina melkeempä liian löysät ohjat.En myöskään osannut olla tarpeeksi jämerä.Kuten arvata saattaa se ei ollut hyvä juttu,ja Elli pääsi mun "niskan" päälle.Olin aivan liian arka, ja säikyin helposti.

Kun mun ympärilläni oli ihmisiä jotka mua rohkasi,ja itse vaan päätin,että nyt riittää.Niin alkoi tapahtua jo pienen pientä muutosta parempaan suuntaan.Opin istumaan Ellin pukeissa,ja osasin jollain tapaa ennakoida ne.Ymmärsin myöskin,että kun Ellin kunto nousi,se tarvi vielä rankempaa liikuntaa.

No,sitten tulikin iso muutos.Vaihdettiin tallipaikkaa.Elli kotiutu hyvin.En muista,koska menin ensimmäistä kertaa ratsastamaan "uudessa" tallipaikassa,mutta Laila kuitenkin näytti mulle paikkoja ja ratsastelinkin sitten pellolla ravia.Elli meni aika hyvin silloin,mutta muistan että olin silloinkin epävarma.

Tuolla tallilla me sitten mentiinkin todella paljon pellolla.Elli toimi siellä aikas kivasti.Mitä nyt välissä aina pukitteli,ja kyllä edelleen niistä pukeista alas tulin.Muistan eräänkin kerran kun Elli pukitti ja hyppäsi sivulle ja pomppi hassusti sivulleppäin,säikähdin sitä niin paljon,että hyppäsin selästä alas ja kävelin talliin,enkä noussut samana päivänä enään selkään.Vaikkakin mua harmitti se,en voinut sille mitään että mua "pelotti"  niin paljon.

Tuo pelko kuitenkin alkoi pikku hiljaa karista pois,mikä helpotti meidän touhuiluja tietystikkin.Elli alkoi totella mua enemmän,kun uskalsin kieltää sitä,ja se alkoi oppia,että minä määrään eikä se.Kuitenkin seuraava ongelma oli edessä.Elli karkasi pellolta aina melkeempä kun ratsastin siellä.Kun menin kotitiellä Elli yritti aina pakittaa ojaan tai ei muuten vaan totellut paljoa.Tätä jatkui aika pitkään,kunnes sain tämänkin tavan pois.

Talvella mulla oli onnistunut syntymään joku pelko Ellin ravautuksesta maastakäsin,koska kerran kun sillein Elliä ravautin,se osu muhun sen jalalla kun se rupesi hyppimään.Mutta tästäkin pelosta pääsin ohi,tekemällä.Se on niin totta,että tekemällä oppii,ja myöskin rohkaistuu!

Talvella me saatiin kenttä ja siinähän tuli sitten mentyä aikasta paljon.Maastoiltiin myös Ellin ja Vapun&Neean  kanssa paljon.Kerran hevoset onnistuivan ryöstämään meiltä.Vappu laukkoi täysillä edellä,Yritin kääntää Elliä ojaan silloinkun se lähti ryöstämään,mutta se lähti sieltäkin hirmu vauhdilla jatkamaan Vapun perään.Hevoset laukkasi vaikka kuinka pitkään,eikä pysähtynyt vaikka kuinka yritettiin.Lopulta Elli pääsi kuitenkin Vapun ohi ja suostui pysähtymään.

Tästä opittiin paljon,ja lähinnä tapahtuman jälkeen meitä nauratti se.

Tähä aikaan mulla myös käytössä kauhukahva.Siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.En saanut ohjia kunnolla käteen,ja olin liikaa siinä kiinni.Jossain vaiheessa kuitenkin päätin,että NYT vähennän sen käyttöä.Onnistuinkin siinä hyvin,vaikkakin asiaa hidasti välissä se,että Elli toiminut kentällä juurikaan ollenkaan.Se hyppi ja pomppi,kiskoi päätä alas,karkasi sieltä,pukitti,juoksi hankeen,ja teki kaikkensa ettei sen tarvisi mennä siinä.Elli kuitenkin alkoi tottua kentällä menoon kun menin kentällä aika paljon.Näihin aikoihin taisi oma satulammekin hajota.Kun meillä ei ollut satulaa päätin,että tulevaan satulaa en missään tilaanteessa kauhukahvaa enään laita.No mentiin ilman satulaa,ja tehtiin kaikkea muuta kun ei ollut satulaa.Kuitenkin Laila antoi lainata Viivin satulaa.Siihen en tietystikkään kauhukahvaa laittanut,mikä tarkoitti,että käteni asento parani ja "opin ratsastamaan" kunnolla Elliä kentälläkin.Se muutenkin helpotti todella paljon ratsastustani.

Meno alkoi pikku hiljaa  näyttää jo hyvältä.Elli ei enään yrittänyt heittää mua selästä,sen turhat värkkäykset oli muutenkin poissa.Yritin juoksuttaa Elliä,välissä onnistui välissä ei.Mentiin paljon ilman satulaa ja olihan meillä valmennuskin,ja toinenkin.Ekan valmennuksen jälkeen tehtiin jonkin verran niitä valmentajan antamia tehtäviä.Kuitenkin humputeltiin aikasta paljon.Seuraavan kerran kun valmentaja tuli,saatiin paaljon enemmän vinkkejä kun edellisessä valkussa.Otettiin jopa laukkaa,ja ymmärsin että mä voin ihan hyvin laukata pääty-ympyrällä.

Kauan ei kuitenkaan ehditty uusia tehtäviä harjoitella kun kenttä suli pois.Ei ollut paljoa paikkoja missä mennä,kun maastossakin oli kelirikko aika.Mentiin paljon kotitiellä ja käveltiin pellolla.

Kun kelirikko ajat oli ohi niin alettiin Neean ja Vapun kanssa maastoilla paljon.Maastoilut sujui hyvin ja Elli ei temppuilut sen kummemmin.Aloin sitten jossain vaiheessa käymään yksin maastossa.Elli meni aika hyvin joka kerta,temppuja ei silloinkaan klöytynyt,muutakun pieniä kyttäilyjä ja hirnahduksia.Uskaltauduttiin Neean ja Vapun kanssa käynti maastoon ilman satulaa,ja käytiin uittamassa,Elli meni muuten joka kerta hyvin,mutta se lähti aina viemään mua käynnissä,ja itselläni pitäisi olla siellä rauhallisempi,tässä onkin ainut asia mikä mua jännittää vähän mutta tästäkin ajan kanssa selvitään ja voidaan nauttia siitäkin ihan täysillä! 

Elli on aivan huippu hevonen,parempaa hevosta en olisi voinut löytää,tästä hevosesta en aio luopua ikinä.

Elli on opettanut todella paljon,Ellin ansiosta olen hevosten kanssa rohkea,enkä pelkää hypätä minkä tahansa hevosen selkään.Verta,hikeä,iloa,raukkautta,kyyneliä,rohkeutta,onnistumisia,toivoa,ja paljon kaikkea on tähän vuoteen mahtunut,ja en malta odottaa mitä on luvassa nimittän:

Elegant Ellie

Ylläpitohevonen:21.5.2012-21.5.2013

Oma hevonen: 21.5.2013--->

Sain elämän johon just nyt en kaipaa mitään lisää♥Matkannu tänne läpi ongelmien..Mietin miten ansaitsen tän kaiken,mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen.

~Stand up,and never say never,because this life is gonna get better,Might not be top of the world but hey,i`m on my way.

Videosta sen verran,että sen ei oo tarkotus olla mikään taidon näyte,vaan yritin laittaaa siihen mahdollissimman paljon meidän kehitystä.Ja videon alussa on kaikista vanhimmat pätkät ja sitten iiihan lopussa kaikista uusin pätkä,muuten videoita on siellä aika sekasin kuten huomata saattaa :) Kommenttia postauksesta,ja videosta?

~Sonja,yli ilonen hevosen omistaja ;) ♥